Jazzlead

Kitaransoittamiseesta ja soittamisen tekniikasta asiaa tänne.

Valvojat: scepa, selmu

Re: Jazzlead

ViestiKirjoittaja Tonski » 15 Joulu 2009, 15:37

J_Mikkonen kirjoitti:Jos jotakuta kiinnostaa, voin tarinoida lisääkin. Paljon olisi vielä kerrottavaa rytmiikasta, harmoniasta ja plokkailusta.


Kerro vaan kaikki mitä on annettavaa/mitä viitsit! Hyvää tekstiä on tuo, ihan mielen kiintoista ois lukea mitä harmoniasta tulee.
Tonski
 
Viestit: 256
Liittynyt: 06 Tammi 2009, 17:09

Re: Jazzlead

ViestiKirjoittaja J_Mikkonen » 15 Joulu 2009, 19:24

[/quote]
Kerro vaan kaikki mitä on annettavaa/mitä viitsit! Hyvää tekstiä on tuo, ihan mielen kiintoista ois lukea mitä harmoniasta tulee.[/quote]

No ok, kirjoittelen vähän sitä mukaa mitä mieleen tuleen. Mainitsit tuon Autumn Leavesin niinvoisin yrittää jelpata vähän siinä. Kappaleessahan on heti 2-5-1-kadenssi (http://www.hvar.komerce.cz/fakebook/019.gif) eli Cm7-F7-Bbmaj7. Näitä sanotaan kakkosviitoksi, kuten saatoit jo tietääkin. Jatsissa yleensä ladataan voimakkaimmat jännitteet juuri viidennelle asteelle, eli tässä F7:lle.Helposti jännitteitä saa käyttämällä säveliä jotka poikkeavat soinnusta, kuten b9, #9, b5, #5. Otetaan F7 sointu, joka sisältää sävelet F, A, C, Eb, ja lisätään siihen juuri kyseiset "alteroinnit" niin saadaankin näppärästi F-alt-asteikko. Asteikko sisältää nyt sävelet F, Gb, Ab, A, B, Db, Eb ja F.
Asteikko voi kuulostaa sellaisenaan hieman pöhkölle, mutta opit varmasti nopeasti milloin se kuulostaa hyvälle ja milloin ei. Voit esimerkiksi kokeilla soittaa sointuarpeggion ylhäältä alas, ja sitten jatkaa laskeutumista alt-asteikolla. Vaikkapa näin (ylhäältä alas siis) A, F, Eb, C, B, A, Ab, Gb, F. Tuon lickin eteenhän tietysti kannattaa soittaa jotakin jotakin joka ilmentää sitä Cm7:aa. Ja kaikki tietysti kahdeksasosina ja tyylikkäästi fraseeraten.
Ja melkeinpä tärkein juttu alt-asteikon käytössä on se että se pitäisi osata purkaa jollekkin kohdesoinnun sointusävelelle. Bb:ssä ne ovat Bb(1), D(terssi), F(kvintti), A(maj7). Kokeile mikä kuulostaa sinun korvaan parhaalta.

Alt-asteikkoa voit tietenkin käyttää muuallakin kuin tuossa kyseisessä kadenssissa, kappaleestahan löytyy muitakin dominanttiseiskasointuja.

Alteroinnitkin varmasti oppii paremmin kuulemaan sitten kun sointukierto on paremmin päässä (ja sormissa). Elikkäs nelisoinnut haltuun, ja treenaat jokaisen kadenssin erikseen niitä käyttäen, kaikista asemista. Sitten kun opit soittamaan kierron arpegioita käyttäen ja kolmimuunteisilla kahdeksasosilla, voit ruveta yhdistämään arpeggioita toisiinsa niin että käytät kromaattista johtosäveltä. Eli, jos soitat Cm7-arpeggiota kahdeksasosina yrität siirtyä F7:aan sointuun/asteikkoon kuulumattomalla sävelellä. Vaikkapa C, Eb, G, Bb, C, Eb, G ja sitten joko Ab tai Gb jolla pääset F:n perusääneen tai terssiin.

Helppoa eikö? :D No ei vaineskaan, tämä on vain yksi keino lisätä jännitettä ja korostaa harmoniaa. Suosittelen myös kokeilemaan melodian muuntelua, eli soitat normaalisti kappaleen melodiaa, mutta lisäiset siihen lisää säveliä ja/tai rikot rytmiä. Tämä on varmasti se mistä kannattaa lähteäkkin improvisointiin.
J_Mikkonen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 15 Joulu 2009, 12:50

ViestiKirjoittaja Moppitukka » 16 Joulu 2009, 23:54

Todella selkeää ja asiallista tekstiä harmoniasta. Auttoi ainakin meikäläistä tässä paljon - tähän asti nuo asiat ovat olleet 'niitä joita ei enää soittotunnin jälkeen muista yhtään'.

Kiitos, kerro ihmeessä lisää mikäli vaan jaksat.
Moppitukka
 
Viestit: 301
Liittynyt: 22 Touko 2007, 17:39

ViestiKirjoittaja J_Mikkonen » 17 Joulu 2009, 13:33

Moppitukka kirjoitti:Todella selkeää ja asiallista tekstiä harmoniasta. Auttoi ainakin meikäläistä tässä paljon - tähän asti nuo asiat ovat olleet 'niitä joita ei enää soittotunnin jälkeen muista yhtään'.

Kiitos, kerro ihmeessä lisää mikäli vaan jaksat.


Hienoa! Kannattaa muuten kitaratunnin aikana olla koko ajan kynä ja paperia (tai nuottivihko) kourassa, ainakin itellä on sama ongelma että unohdan erittäin nopeasti kaiken. Tietysti riippuu opettajan opetustyylistä että kerkeääkö siinä edes mitään kirjottelemaan. Mutta oonpa joskus tehnyt niinkin härskisti että oon nauhottanu kitaratunnin.

Itse en todellakaan koe olevani mitenkään kokenut jazz-soittaja, kerron tässä vaan niitä samoja juttuja mitä omat opettajat ovat toitottaneet :D

Tämä on itsestäänselvyys, mutta sanompas silti: tehkää transkriptioita! Jazz on vierasta kieltä useimmille meistä, joten kuuntelu ja soolojen plokkailu on ainoa keino saada edes hieman sisäistettyä tuota kieltä. Jos nuotintaminen ei suju, voi homman tehdä pelkästään omaan päähänsä. Soolot kannattaa harjoitella yksi yhteen, eli pienimmätkin aksentoinnit treenataan. Saattaa kuulostaa isolta hommalta, mutta tekee vaikka niin että opettelee ensin pari tahtia ja hinkkaa sitä niin kauan että soitto kuulostaa samalta kuin levylläkin. Tähän voi mennä aika kauankin.
Seuraava vaihe onkin vähän haastava, eli miten opetellut jutut saadaan omaan soittoon. Taustanauhat ovat nyt avainasemassa. Kokeile siirtää opettelemaasi fraasia johonkin toiseen paikkaan, eri soinnulle tai tahdin osaan. Yritä saada se kuulostamaan luonnolliselta, niin kuin se olisi Sinun omaa sanavarastoasi. Muuta fraasin rytmitystä ja aksentointia. Aebersold tekee hyviä taustanauhoja http://www.aebersold.com/ , suosittelen lämpimästi kaikille soittajille. Yksi kirja taustanauhoineen maksaa about 20e, mutta olenpa kuullut villiä huhua että saattaapa kyseisiä opuksia löytyä torrent-sivustoiltakin. Vinkvink.
Soolojen analysointi on myös äärimmäisen tärkeää. Mieti fraasien sijoittelua, ovatko ne nipussa vai onko siellä hengitystilaa. Miksi siellä on hengitystilaa? Entäs aksentointi, mitkä kohdat fraaseistä ovat painotettuja (vinkki: huiput!)? Entäs sävelet, mille sävelille kakkosvitoset purkautuu, vai purkautuuko ne ollenkaan? Soittaako solisti sisällä vai ulkona (siis harmoniasta).

Huhhuh että tuossa on hommaa kun rupesin tarkemmin miettimään. Mut hei, mihinkäs tässä on kiire. Nämä on sellasia juttuja mitä ei omaksuta hetkessä, vaan ne tulee ajan ja työn kanssa. Suosittelen kuitenkin aloittamaan homman heti :D. Ja nämä jutut pätee muuhunkin musiikkiin kuin jatsiin, mutta tässä ne tulee vielä selkeämmin ilmi.

More to come.....
J_Mikkonen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 15 Joulu 2009, 12:50

ViestiKirjoittaja J_Mikkonen » 19 Joulu 2009, 18:52

Hmm, en tiedä lukeeko näitä kukaan, mutta kirjoitampas silti. :D

Taisin aikaisemmin kirjoittaa jotakin kahdeksasosista, ja neljäsosista. Nämä on hyvä hallita, mutta myös muut aika-arvot täytyy ottaa huomioon jo harjoitteluvaiheessa. Itse käytän asteikkoja treenatessa rumpalienkin kovasti suosimaa rytmipyramidia. Muutenkin kannattaa kysellä rumpaleilta vinkkejä rytmiikkaan, jostakin syystä heillä on se paremmin hallussa kuin muilla(miksiköhän?). Ja rumpaleille tarkoitettuja kirjoja kannattaa myös lueskella.

Mutta niin se rytmipyramidi: Laitetaan metronomi nakuttamaan tempoon 30-35. Päätetään että se on kakkonen ja nelonen, eli silloin kun rumpali polkaisee haitsua perus swing-kompissa. Joillekin voi olla vaikea saada päähänsä tuo kakkonen ja nelonen, joten suosittelen seuraavaa: aloitat laskemisen jo ennen kuin laitat metronomin päälle. Eli sanot "yy" ja laitat metronomin päälle, ensimmäinen metronomin naksahdus on nyt kakkonen eli "kaa". Tätä kannattaa ihan erikseen harjoitella että saa sen kakkosen ja nelosen kroppaansa.
No niin, nyt ruvetaan soittamaan neljäsosia, eli yy, kaa, koo ja nee kohdille yksi sävel. Sen jälkeen kahdeksasosia, eli yhteen tahtiin (kaksi metronomin naksahdusta) kahdeksan säveltä. Sen jälkeen kahdeksasosatrioleita (tahtiin 12 säveltä, yhdelle neljäsosalle siis 3 säveltä). Tämän jälkeen 16-osia (16 per tahti, neljä per neljäsosa). Tämän jälkeen vielä voi toki vielä soittaa 16-osatriolit jos haluaa. Tästä sitten palataan hitaimpaan aika-arvoon takaisin.
Näin ainakin itse treenaan asteikkoja, ja olen huomannut että ainakin rytmiikka ja taimi on kehittynyt. Sitä en tiedä että onko improvisointi juurikaan parantunut:D. Sen voin kyllä sanoa että helppoa se ei alussa ainakaan ole. Pyramidin jokainen portaan täytyy vaihtua sulavasti niin ettei pienintäkään räpiköintiä tule. Jos harjoitellessa tekee virheitä, niitä tulee niitä sitten myös keikkatilanteessakin.

Jos aika-arvot ja musiikin teoria ei ole tuttua, suosittelen Tohtori Toonika-nimistä kirjaa. Paljon tarpeellista juttua ihan kotikitaristillekkin.

Rytmiikkaan liittyisi vielä muutakin, polyrytmit ja metriset modulaatiot mutta jätetään ne vähän myöhemmäksi...
J_Mikkonen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 15 Joulu 2009, 12:50

ViestiKirjoittaja Tonski » 19 Joulu 2009, 19:03

Varmaan nää kvintolit septolit ja nontolitkin on rytmiikan kannalta omiaan tuomaan soittoonsa elävyyttä, vai..?

Mä luen ainakin nää kaikki, loistotekstiä.
Tonski
 
Viestit: 256
Liittynyt: 06 Tammi 2009, 17:09

ViestiKirjoittaja J_Mikkonen » 19 Joulu 2009, 20:34

Tonski kirjoitti:Varmaan nää kvintolit septolit ja nontolitkin on rytmiikan kannalta omiaan tuomaan soittoonsa elävyyttä, vai..?

Mä luen ainakin nää kaikki, loistotekstiä.


On toki, ja niitä on ehkä helpoiten treenata erilaisilla sanoilla jossa on riittävä määrä tavuja. Esim ja-lo-vii-na-pu-te-li=septoli. Sanat kannattaa valita niin että ne muistaa helposti :D.
Mä en itse henkkoht ole perehtynyt vaikeimpiin jakoihin, oon enemmän swing-mies, mitä nyt joskus tulee jotakin fuusiota plokkailtua.
J_Mikkonen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 15 Joulu 2009, 12:50

ViestiKirjoittaja Tonski » 19 Joulu 2009, 21:15

J_Mikkonen kirjoitti:Esim ja-lo-vii-na-pu-te-li=septoli


Klassikko. :D

Mites tän vibraton kaa? Ei käsittääkseni käytetä jazzissa mitenkään ahkerasti bluesiin nähden, en ainakaan ite oo huomannu?
Tonski
 
Viestit: 256
Liittynyt: 06 Tammi 2009, 17:09

ViestiKirjoittaja J_Mikkonen » 19 Joulu 2009, 21:49

Tonski kirjoitti:
J_Mikkonen kirjoitti:Esim ja-lo-vii-na-pu-te-li=septoli


Klassikko. :D

Mites tän vibraton kaa? Ei käsittääkseni käytetä jazzissa mitenkään ahkerasti bluesiin nähden, en ainakaan ite oo huomannu?


No ainakin Zakk Wylde-tyyppisen vibraton voi unohtaa! Mutta aika tyylistä ja tilanteesta riippuen. Vanhemmassa kamassa aika hillittyä, modernimmassa kamassa voi kokeilla melkeinpä ihan kaikkean. Tietysti kamatkin vaikuttaa aika paljon, usein käytetään paksuja ja hiottuja kieliä joilla räväkkä vibra voi olla vaikeampaa. Mutta suomalaisista esim. Teemu Viinikaisella on aika räväkkä tatsi vaikka soittaakin hiotuilla kielillä. Ja John Scofieldillä sama homma, mutta se menee vähän enemmän tonne fuusion puolelle.

Tuli tässä mieleen että vois melkein suositella joitakin kirjoja:
- Tohtori Toonika. Teorian perusopus
- Teemu Viinikainen, Rytmi Elää! Syksyllä ilmestynyt kirja jossa paljon hyviä ja haastavia etydejä. Paljon myös asiaa harjoittelusta ja jatsista yleensäkkin.
- Kaj Backlund, Improvisointi pop/jazz-musiikissa. Vanha kuin mikä, mutta paljon hyödyllistä settiä, mutta jonkun verran myös kummallisuuksia.
- Mick Goodrick, Advancing guitarist. Ei varsinaisesti jazz-opus mutta kuuluu omasta mielestäni jokaisen kitaristin kirjahyllyyn. Kirja joka herättää kyllä melkoisesti kysymyksiä.
- Mark Levine, Jazz thery book. Nimi oikeastaan kertoo kaiken.

Kaupan päälle pari linkkiä. Tosin en osaa tehdä linkkejä.

http://www.outsideshore.com/primer/primer/
http://bopland.org/

edit: se onnistuikin ihan itestään!
J_Mikkonen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 15 Joulu 2009, 12:50

ViestiKirjoittaja Tonski » 25 Syys 2010, 23:51

J_Mikkonen! Vieläkö löytyy juttua? Oon tässä nyt vajaan vuoden aikana viime viesteistä kahlannu Tohtori Toonikat ja kaikenmaailman moodisoosit ja harmoniset laajennukset läpi, tänne taas tullessa noissa viesteissäsi olikin yhtäkkiä paljon enemmän järkeä kuin se vajaa vuosi sitten:D Jos sattuu tulemaan alaan perehtyneellä vielä jotain, mikä vois olla hyödyllistä tämän jatsin kanssa niin eikun vaan tänne, mä ainakin luen nää kaikki jutut!
Tonski
 
Viestit: 256
Liittynyt: 06 Tammi 2009, 17:09

Edellinen

Paluu Soittaminen ja tekniikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron